Näin pidät Pestit plakkariin -tilauskoulutuksen

Jokaisen lippukunnanjohtajan ja muiden lähijohtajien (erilaiset osastopällikkö-luotsi-kymppi-puheenjohtaja-hyypiöt) tulee osata pitää hyvä pestikeskustelu. Jokaisen moisessa hommassa toimivan pitäisi osata pitää myös pestikeskustelu (kuuluu pj-kurssin ja lpkj-kurssin peruskamaan), mutta näin ei välttämättä ole. Ohjaaja onneksi paikkaa tämän puutteen leikiten! Lippukunnat voivat tilata piiriltä (sulta) ns. Pestit plakkariin -koulutuksen. Tästä saat jeesiä iltakoulutuksen pitämiseen.

Koulutuksen tarkka sisältö kannattaa sopia lpk:n kanssa. Sovi samalla mahdollisista muista ohjausteemoista, koulutuksen kestosta sekä siitä, ketkä kaikki hommaan osallistuvat. Ja tärkeimpänä, kuka hoitaa eväät.

Ironiseksi tehty Partiojohtaja.fin pestilomake on aika lähellä sitä, mistä oikeastikin pestikeskustelussa pitäisi puhua. Tässä kokemuksesta, mainitusta pestilomakkeesta ja vähän virallisistakin papereista poimittu Leean näkemys:

Hyvän pestikeskustelun päätteeksi pestaaja on saanut selville

• mihin pestattava on luullut suostuneensa
• mitä pestattava haluaa pestissään tehdä
• mitä pestattava ei halua tehdä
• mitä pestattava osaa jo
• mitä hän ei osaa mutta haluaa oppia
• miten pestattava haluaa kehittyä hommassaan
• mitkä tekijät ehkä uhkaavat pestin kunniakasta hoitoa (työt, opiskelut, tsiljoona partiopestiä, vauva, vaihtovuosi ulkomailla)

pestattava puolestaan saa selville, 

• mihin oikeasti on suostunut
• mitä häneltä odotetaan: mikä on hänen pestinsä tavoite ja mitä konkreettisia toimia hänen oletetaan tekevät
• mitkä kurssit ja koulutukset auttavat hänet alkuun
• mitkä kurssit ja koulutukset ovat pestin kannalta jatkossa hyödyllisiä
• kuinka pitkään hänen odotetaan toimivan pestissään
• keneltä hän kysyy, kun jokin on epäselvää tai ei suju
• kuka hänelle antaa palautetta.

Pestaamisen avuksi voi ottaa pestilomakkeen. Erilaisia malleja löytyy googlaamalla, PäPan on tässä.

Muutamia vinkkejä vielä

Pestaaminenkin on neuvottelutilanne. Toisin sanoen molemmat, sekä pestaaja että pestattava, tulevat pöydän ääreen mielessään tietyt tavoitteet. Molemmilla kannattaisi olla mielessään minimi- ja maksimitavoitteet: vähintään haluan tältä pestiltä / sen tekijältä asiat x, y ja z ja maksimissaan olen valmis antamaan å:n, ä:n ja ö:n verran.

Olennaista on, että molemmat ymmärtävät myös, ettei tosiasioita kannata jemmata. Jos aikoo pestata jonkun akelaksi mutta teetättää tällä myös sihteerin hommat, ei auta itseään lainkaan sillä, että salaisesti ujuttaa lisähommia. Vastaavasti jos pestautuu akelaksi mutta ei tule toimeen lasten kanssa, on syytä sanoa tilanne ääneen. Monesti lippukunnassa päästään helpommalla, kun ei alun alkaenkaan ruveta tekemään jotakin epäonnistuneeksi tuomittua, vaan luovutetaan suosiolla.

Pestikeskustelun on tarkoitus kannustaa pestiin. Pestaajan onkin siksi syytä kartoittaa huolella, mikä pestattavaa partsahommissa motivoi. Näitä asioita kannattaa ja täytyy tukea, jotta oma pesti tuntuu jatkossakin motivoivalta.